DeX

Olin jo pitkään tutkinut eri kasvattajien sivuja ja hakenut itselleni seuraavaa harrastuskoiraa agilityyn. Löysin Hopeatuulen Windyn netistä ja selailin Hömpöttimen kennelin sivuja toukokuussa 2011. Muutaman päivän kuluttua siitä, menin töihin Rauman koiranäyttelyyn, kuten aikaisempinakin vuosina. Selasin näyttelyluetteloa ja silmiini osui Hömpötin.

 Kirmasin kentän laidalle katsomaan, josko Marjukka Marttilaa näkyisi. Yritin viritellä pientä jutun juurta ja kerroin olevani kiinnostunut hänen pennuistaan. Liekö tuo mua tosissaan ottanut, mutta soittelin vielä perään ja ajelin Kauhajoelle muutaman kerran pentuja katsomaan. Vähän myöhemmin selvisi, että meillä oli muutakin yhteistä, kuin kiinnostus käppänöihin ja agilityyn, mutta se onkin toinen juttu.

 Kesäkuun 26. päivä ajoin sitten kotiin pentu mukanani.

Voimakasrakenteinen, rautalankaturkkinen, ihana kompakti käppänä.

Vaikka veljet olivat mukana hakemassa uutta tulokasta ..kaksi viikkoa meillä leikittiin kotikiusaajaa. Vanhemmat  käppänäherrat istuivat sohvalla ja käänsivät katseen pois pennusta. Ei voisi enempää näkymättömämpi olla .

Muutaman viikon päästä lähdettiin jo agilitytreeneihin, pennun ehdoilla tietenkin.

Puomin kontaktitreeniä.

Nipa kouluttaa.

Trimmaan itse koirani. Tässä Harjoittelemme RKS:n trimmauskurssilla.

DeX oli tullut mulle agilitykoiraksi ja niinpä kouluttaminen alkoi heti. Strömbergin Terolla Porissa aloitimme treenit heti, kun ikä salli. Alusta asti DeX oli oppivainen ja todella harkitsevainen. se teki kaiken antaumuksella; hitaasti, mutta varmasti.

Syyskuussa 2013 kisasimme ekaa kertaa virallisissa kisoissa ja tammikuussa 2014 nousimme kolmosiin. Neljätoista starttia ehdimme kisata alemmissa luokissa. Ihanneaikaan pääseminen on meille haasteellista, sillä vaikka keppejä on treenattu ahkerasti ja sisäänmeno onnistuu itsenäisesti joka kulmasta,,niiden rytmittäminen on hankalaa kisatilanteessa. Vire ehtii laskea kisaradalla ja hajut alkavat kiinnostaa.

Viime aikoina olemme treenanneet juoksukontakteja,jotta nopeutta tulisi lisää. Aika näyttää nouseeko vauhti ja yllämmekö SM-kisoihin. Teknisesti DeX on taitava,irtoaa esteille ja lukee rataa itse.

Mamma o ilone, ku mää juoksi kerranki nii kovaa radal, et päästii alle ihanneaja. Vähä sitä kyl harmitti, ku mää loikkasi puomi. se kyl saa syyttää siit iha itteäs, ku se o reenannu mun kans huolimattomasti. Mää kyl tiedä,et pitää juost alas asti, mut se kiritti mua nii lujaa, et tuli kiire hypät. Täst o hyvä jatkaa. Sit ku mää uskalla men kepit rytmittäe, ni me ollaa aika hyvii :) T.DeX