Calle alias Carlos oli ensimmäinen koirani. Käppänään päädyin, koska se oli "pieni suuri koira". Lehdessä oli sopivasti ilmoitus pippurisuola kääpiösnautseripentueesta Pyhärannassa. Tietäähän sen, miten siinä käy, kun menee pentuja katsomaan... Pentuja oli viisi ja yksi niistä uros, jonka halusin kanssani asumaan.
Siihen aikaan vielä typistettiin häntiä, mutta puhuttiin jo tulevasta typistämiskiellosta. Kasvattaja kysyi mielipidettäni typistämisestä ja päätin että minun koirani saa pitää pitkän häntänsä.. Siitä tulikin hieno antennihäntä >3
Calle oli omapäinen, piikkiturkkinen, vanhanaikainen kääpiösnautseri. SIllä oli vahva itsetunto ja se oli kuuliainen. Pyöräilimme pitkin Rauman katuja, Calle juoksi vapaana edessäni ja pysähtyi käskystä odottamaan.
Kävimme TOKO-treeneissä ja treenasimmekin AVO-luokan liikkeitä, mutta kisoihin emme osallistuneet koskaan.
12-vuotiaana Calle meni huonoon kuntoon. Pitkät päivät yksin kotona saivat sen masentumaan (näin uskon) ja iltaisin tehtävät pitkät vauhdikkaat lenkit olivat liikaa sille. Onneksi löysin hyvän koirahierojan, joka sai Callen kunnon paremmaksi. Siihen aikaan, 2000-luvun alussa, ei ollut mitenkään tavallista käyttää koiraa hierojalla.
Halusin ottaa Callelle kaverin ja 2001 kesäkuun alussa Willy Lee -kennelistä saapui Pete.
Koirakaverin myötä Calle sai kolme vuotta lisää aikaa ja piristyi huomattavasti.
31.7.2004 Rakas ystäväni lähti taivasmatkalle ja sai leposijansa mökiltä, joka oli sille rakkain paikka.
Siihen aikaan vielä typistettiin häntiä, mutta puhuttiin jo tulevasta typistämiskiellosta. Kasvattaja kysyi mielipidettäni typistämisestä ja päätin että minun koirani saa pitää pitkän häntänsä.. Siitä tulikin hieno antennihäntä >3
Calle oli omapäinen, piikkiturkkinen, vanhanaikainen kääpiösnautseri. SIllä oli vahva itsetunto ja se oli kuuliainen. Pyöräilimme pitkin Rauman katuja, Calle juoksi vapaana edessäni ja pysähtyi käskystä odottamaan.
Kävimme TOKO-treeneissä ja treenasimmekin AVO-luokan liikkeitä, mutta kisoihin emme osallistuneet koskaan.
12-vuotiaana Calle meni huonoon kuntoon. Pitkät päivät yksin kotona saivat sen masentumaan (näin uskon) ja iltaisin tehtävät pitkät vauhdikkaat lenkit olivat liikaa sille. Onneksi löysin hyvän koirahierojan, joka sai Callen kunnon paremmaksi. Siihen aikaan, 2000-luvun alussa, ei ollut mitenkään tavallista käyttää koiraa hierojalla.
Halusin ottaa Callelle kaverin ja 2001 kesäkuun alussa Willy Lee -kennelistä saapui Pete.
Koirakaverin myötä Calle sai kolme vuotta lisää aikaa ja piristyi huomattavasti.
31.7.2004 Rakas ystäväni lähti taivasmatkalle ja sai leposijansa mökiltä, joka oli sille rakkain paikka.
 |
| Calle heinäkuussa 2004, 15v |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti