On toi elämä kummallist. Me ollaa totuttu säännöllisii lenkkeihi ja vauhdikkaasee elämää, mut nyt kaikki o päälaellas :( Toi emäntä vaa hiipii ympäri huushollii ja ulkona se käy vaa sillo, ku sen o pakko. On se välil lähteny kiertää korttelii, mut sillo pääsee vaa yks meist mukaa.
No...sen takareisivamma oliki sit vähä pahempi juttu. Hamstring-lihakset oli irronnu ja ne kiinnitettii reilu pari viikkoo sit takasi sairaala NEOs. Siel oli semmone taitava lääkäri, joka osas tehdä se.  Pari viikkoo se köpotteli kepeil ja aluks me pelättii niit iha kauheesti. Päivää enne leikkaus me nähtii kepit eka kertaa ja juostii karkuu ku apinalauma. Hurme hyppi soffa selkänojal ja haukku matalal haukul. Mää vaa peruuti ja ihmetteli.
Onneks emäntä ei oo yhtää kipee, ni  se jaksaa ol hyväl mielel. Vähä sil o ongelmii tekemise kans...ei oikee tiä mitä välil tekis, kun auringossakaa ei jaks maat. Autookaa se ei saa ajaa, ni me ei pääst mihinkää. Onneks o toi oma piha ja naapuri pojat joit täytyy vahtii. Sin o tullu uus dogi ja se kasvaa kauheet vauhtii.me haukutaa sitä ny viäl, ku uskalletaa.
Kyl tää täst :)
t.DeX