Aatton meillä kävi pukki. Mä joudui Dexi kans se syliin.

Onneks saatii jouluks lunt. Mä juoksi mee pihas ku aropupu ja kuulemma näytinki silt ;)

Painileikeis mää alistu ain DeXil, tai ainakin näytä silt. Mut en mää oikeesti..

Joulu on tulos ja mummu on pyytäny meist yhteiskuva. Me ollaa  kuulemma nii villei, et sitä o vaikee saada. Mamma sit teki tämmöse. Me oltii jokaine vuorollamme kuvattavan ja yritettii näyttää söpöilt. 

Mamma miälest me ollaa vähä suttusii ;)

Aamul oltii kiertämäs luontopolku. Papu oli mee mukan.

.

                                     

Tää o mamma suasikkikuva. Mää ole siin kuulemma nii nöyrän näköne

Must otettii tänää synttärikuvii. Mamma luuli, et mää täytä jo tänää kaks vuat.Sit se tarkisti asia ja huomas, et se onki vast huomen. No kuvat otettii kuitenki. Mua rupes vähä kyllästyttää, ko koko aja kammattii partaa. Iha turhaa hommaa mun miälest.

.

                                                             HÖMPÖTIN HURMURI

Vähä ottaa pattii ko en päässy mukaa :( Täs mää sit istu ja odota et ne tulee takasi.  Jos vanhat merkit paikkas pittä , ni ne tulee vast illal; meinaa Nipa ja DeX...ne lähti kisaamaa Turkuu. Määki olisi päässy kisaturistiks, mut mamma ei halunnu ottaa mukaa, ko mul o korvakarvat nyppimät.
T.Hurme

Nyt toi mee Mamma meni blogikurssil, et se osaa sit ruvet pitämää reenipäiväkirjaa. Kiva! Se lupas kuvat mu reenii ja laittaa niit sit tän.
T.Hurme

On toi elämä kummallist. Me ollaa totuttu säännöllisii lenkkeihi ja vauhdikkaasee elämää, mut nyt kaikki o päälaellas :( Toi emäntä vaa hiipii ympäri huushollii ja ulkona se käy vaa sillo, ku sen o pakko. On se välil lähteny kiertää korttelii, mut sillo pääsee vaa yks meist mukaa.
No...sen takareisivamma oliki sit vähä pahempi juttu. Hamstring-lihakset oli irronnu ja ne kiinnitettii reilu pari viikkoo sit takasi sairaala NEOs. Siel oli semmone taitava lääkäri, joka osas tehdä se.  Pari viikkoo se köpotteli kepeil ja aluks me pelättii niit iha kauheesti. Päivää enne leikkaus me nähtii kepit eka kertaa ja juostii karkuu ku apinalauma. Hurme hyppi soffa selkänojal ja haukku matalal haukul. Mää vaa peruuti ja ihmetteli.
Onneks emäntä ei oo yhtää kipee, ni  se jaksaa ol hyväl mielel. Vähä sil o ongelmii tekemise kans...ei oikee tiä mitä välil tekis, kun auringossakaa ei jaks maat. Autookaa se ei saa ajaa, ni me ei pääst mihinkää. Onneks o toi oma piha ja naapuri pojat joit täytyy vahtii. Sin o tullu uus dogi ja se kasvaa kauheet vauhtii.me haukutaa sitä ny viäl, ku uskalletaa.
Kyl tää täst :)
t.DeX

                                 Hurme, DeX ja Nipa lenkkimaisemissa kotipoluilla.

Tänään päästii Porii kisaamaa pitkäst aikaa. Toi mamma on potenu jalkaas kuukaure verra, kun onneto reväytti se epiksis. Päätti se sit kuitenki meiät ilmottaa ja ei siit hyvää seurannu. Kolmanne starti lopussa se mätkähti mahallee maneesii ja mää jäi ihmettelemää, mitä se sätkii. En sit huomannu suorittaa viimist estet, vaik se huusi " ETEE; ETEE". Siit se klinkkas maalii ja peruutti loput startit. Jouduttii Nipa kans takaboksii ja ajettii Raumal makkarakeito tekoo. Et semmone lavvantai.
Kai se ny sit rupee kouluttaa must TOKO-koiraa, ko mää ole kuulemma nii tottelevaine :) Nii mää olenki ja innostu iha kauheesti naksuttimest. Napsaukse jälkee saa ain nakkii.
Mää en kyl tajuu, minkä takii mamma pitää ain kilpail jostaki. Eiks voitas vaa juost mettäs ja nauttii siit. Tai sit se vois ilmottaa mun ja Hurmee vapaapainii. Siit mää tykkäisi.
T.DeX